Pintaa syvemmältä

"Miten sait tän työharjoittelupaikan? Miksi just Los Angeles? Miten sulla on rahaa? Miks niin kauas? Kauan sä oot siellä?"

Siinä muutama esimerkki kysymyksistä joita multa on kysytty ja kysytään edelleen. Nyt ajattelin avata näitä salaisuuksia teille kaikille! Uuh jännää.

Harjoittelupaikan sain, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, suhteiden kautta. Äiskän entinen työkaveri on firman manageri Suomessa ja hän sitten syksyllä 2011 kysyi äidiltäni olisinko kenties kiinnostunut tulemaan harjoittelijaksi. Olin elokuussa aloittanut vasta matkailun opinnot. Äiti jälkikäteen sanoi että meinasi jo heti lupautua mun puolesta koska tiesi että lähtisin vaikka heti. Mietin ehkä 2 sekuntia ja vastasin: "TAHDON!" no en nyt ihan mut joo.. Ja toimisto sijaitsee siis Los Angelesissa (jos joku nyt sitä ei vielä tajunnut) joten kaupunkia en itse valinnut, se sattui vain olemaan täällä miljoonan kilometrin päässä.

Juoksin heti opinto-ohjaajan puheille joka yritti mua vähän toppuutella etten nyt heti hyppäis lentokoneeseen, koska koko viiden kuukauden harjoittelun pystyy tekemään kerralla vasta kun kasassa on 120 opintopistettä, eli noin 2 vuoden opinnot. HITTO. Noh, ei muuta kun odottelemaan (opiskelemaan..) ja säästämään!! Siinä vaiheessa kiitin omaa säästäväisyyttäni (ja äitin neuvoja) ja sitä, että olin laittanut ylppärirahat, kesätyörahat ja paljon muutakin ylimääräistä säästöön.

Tammikuussa 2012 kävin matkamessuilla näyttämässä naamaani firman ständille ja pääsin vähän tutustumaan ja kertomaan mun opiskeluista. Mulla ei niin sanotusti ollut haastattelua; kysyivät vaan milloin pääsisin tulemaan ja voisinko olla koko harjoittelun kerralla. Why not. Kävin samoilla messuilla myös tänä vuonna jolloin harjoittelu alkoi jo olla käsillä ja silloin alettiin konkreettisesti hoitamaan asioita.

Työharjoittelu yleensä on palkaton (onnekkaat ne, joilla palkallinen), mutta koulu ja valtio onneksi tukee harjoittelijoita, joten en nyt ihan kokonaan omilla säästöillä elä... Vielä... Mutta tätä varten mä oonkin säästänyt :)

Koulun pakollinen harjoittelu on viisi kuukautta ja mä oon näillä näkymin viisi ja puoli kuukautta täällä. Joten marraskuun puolessa välissä pakkaan kamat ja lennän isäntäperheen luo Pennsylvaniaan kolmeksi viikoksi! Viimeksi kävin siellä kesällä 2010, joten siitäkin on jo aikaa.

Ja tässä mä nyt oon; melkein kaksi vuotta myöhemmin hymyilen täällä Losissa ja mietin miten onnekas mä oon että mulla on mahdollisuus tehdä ja kokea tällaisia mahtavia asioita. Mulla on maailman paras tukiverkosto; vanhemmat, sukulaiset, ystävät. Ja mulla on myös maailman parhaimmat lukijat! En tiedä mistä teitä tulee kokoajan enemmän mutta kiva kun mun seikkailu täällä kiinnostaa monia :)

Kiitän ja kumarran ja toivon ettei tää ollu liian imelä teksti. Yäk. Loppuun laitan vielä vähän arkiston aarteita (pääasiassa itsestäni) koska tuli nostalginen fiilis!

Mahtavaa viikonloppua kaikille!

With love, 

Oonariina

Thaimaahan!

Kuopiossa <3

Mökkihöperö (ps. ikävä mökkiä, ensi vuonna lupaan tulla!!)

Peilikuvvviii

Oonariina Pietarissa

Oonariina Turussa

Ahh ikävä Suomen talvea :D

JOU!

21-v look

Suomen kesä :)

Oonariina Tallinnassa

Daddy!

Löysin arkistoista kuvan IRTOKARKEISTA! Miksi jenkeissä ei ole??? :(