Puoli vuotta sitten

Omistan tämän postauksen blogilleni. Tai oikeastaan itselleni ja sille että uskalsin aloittaa tämän blogin kirjoittamisen eräänä sateisena huhtikuun päivänä tasan kuusi kuukautta sitten. Silloin olin todella vaiheessa harjoittelupapereiden kanssa, keskellä raskasta ja stressaavaa koulukevättä mutta samaan aikaan jännittynyt, onnellinen ja innoissani tulevasta seikkailusta Los Angelesissa.

Alunperin tarkoituksenani oli kirjoittaa vain ja ainoastaan työharjoitteluun liittyviä asioita mutta innostuin tästä hommasta niin paljon, että ajattelin sen tuskin haittaavan jos pari ruokakuvaa silloin tällöin tänne lisäilen. Kuvittelin myös että eihän kukaan muu tätä blogia tule lukemaan kuin perheeni, sukulaiseni ja ystäväni. Toisin kävi.

Blogin kirjoittaminen on ollut todella antoisaa ja mielenkiintoista. Tämä on ollut mulle vähän kuin julkinen päiväkirja ja virtuaalinen terapeutti. Blogin avulla olen muistellut tapahtuneita, selaillut hymy korvissa ottamiani valokuvia, harjoitellut kirjoittamista, suunnittelut uusia postauksia ja antanut mielikuvitukseni lentää.

Kävijämäärä on yllättänyt minut positiivisesti. Ei mulla noin montaa sukulaista ole, joten nähtävästi moni tuttu ja tuntematon on blogini löytänyt. Tietenkin kävijämäärään kuuluu netin robottisivustoja jotka selaavat blogeja läpi, mutta silti. Olen siitä todella iloinen ja mahtavaa tietää että näinkin moni on kiinnostunut mun elämästä täällä rapakon toisella puolella. Omistan tämän postauksen myös siis teille kaikille siellä ruudun toisella puolella jotka seuraatte mun blogia. Kuulostaa kliseiseltä, mutta rakastan mun blogia ja ihana huomata kuinka moni tätä lukee. Kirjoitan tätä itselleni, jotta myöhemmin voin palata näihin tunnelmiin ja muistella kuinka ihanaa mulla täällä olikaan. Kirjoitan tätä myös teille, jotta joku saisi motivaatiota toteuttaa unelmiaan. Kaikki on mahdollista jos vaan tarpeeksi yrittää.

Kiitos siis kaikille lukijoilleni, olette parhaita! <3  

Onnellinen ja kiitollinen Oonariina