Today I don't feel like doing anything

Lauantai. Ihana lauantai. Ei herätyskelloa, ei suunnitelmia. 

Kiireinen työviikko takana huonosti nukuttujen öiden ja kauheiden painajaisten värittämänä. Viikko sitten näin kamalaa painajaista. Ystäväni pahoinpideltiin, juoksin sankarina pelastamaan ja tapoin pahoinpitelijän. Kaksi kertaa. Pahinta tässä unessa oli se, että en ollut sivustakatsojana vaan ihan itse tekemässä noita kauheuksia. Keskusteltuani työkavereideni kanssa tulimme siihen tulokseen että katson liikaa rikossarjoja. Hups.

Takaisin lauantaihin. Ihanaan lauantaihin.

Tänään en ole tehnyt mitään. EN MITÄÄN. Kuinka ihanalta se tuntuukaan. Ihminen tarvitsee välillä päiviä jolloin voi vaan olla omat ajatukset seuranaan. Tätä mä kaipasin. Heräsin myöhään, seisoin suihkun alla ja annoin veden virrata. Hilluin pyyhe päällä liian kauan ja tein itselleni aamupalaa/lounasta. Skypetin Suomeen. Luin seuraamiani blogeja. Istuin sohvalla ja luin Me Naiset- lehteä. Katsoin ikkunasta ulos: "Oho, aurinko paistaa". Mutta silti jäin sisälle. En edes siivonnut vaikka olisi pitänyt. Ehkä huomenna. En edes ottanut kuvia tänään. Nyt mä vaan oon ja sillä selvä.

Tajusin myös että tämä on viimeinen viikonloppu yksin Tarzanassa. Ensi viikolla uuden harjoittelijan pitäisi saapua. Olen todella innoissani mutta samalla tuntuu oudolta. Mä kuitenkin aina tarvitsen sen oman ajan vain itselleni ja nyt me tullaan asumaan tässä pikkuyksiössä kahdestaan. Ja työskentelemään samassa työpaikassa. Enkä ole ikinä edes nähnyt kyseistä henkilöä. Mutta ollaan jo juteltu facebookissa ja suunniteltu kaikkea kivaa tekemistä!

Jokainen meistä tarvitsee tällaisia päiviä, eikö vaan?

O-R