Sivut

10.10.2013

Välimietteitä

Kaksikymmentä viikkoa työharjoittelua takana. Viisi viikkoa jäljellä. Haluaako joku kertoa mihin aika on mennyt? Mä en todellakaan usko tätä. Juuri äsken nousin koneeseen, sanoin heipat Suomelle, perheelle, ystäville ja poikaystävälle. "Nähdään kuuden kuukauden päästä". Mietin vielä ennen lähtöä että onkohan nyt viisasta tehdä koko viiden kuukauden työharjoittelu kerralla. Meitä kehoitetaan koulussa tekemään harjoittelu kahdessa osassa jotta saisi kokemusta kahdesta erilaisesta työpaikasta. Jos tekee koko harjoittelun kerralla, jää puoli vuotta koulusta jälkeen. Onneksi päätin olla viisi kuukautta. Tässä ajassa ehtii kunnolla päästä työn makuun ja saamaan kaiken mahdollisen hyödyn irti harjoittelusta. Tuntuu että vasta nyt olen päässyt kunnolla hommiin ja tekemään entistä vastuullisempia tehtäviä.

Olen viihtynyt täällä paremmin kuin hyvin. Los Angeles on ihana kaupunki, paljon nähtävää ja koettavaa. Tarzana o pieni ja kotoisa paikka jota voin jo rehellisesti sanoa kodiksi. Mun asunto on söpö ja mun oma turvapaikka. Välillä tuntuu etten ole ehtinyt tehdä oikeasti mitään muuta kun olla  kahdeksan tuntia töissä, mennä kotiin syömään ja nukkumaan. Mutta sitten tajuan, että olen tehnyt töitä oikeassa matkatoimistossa, oppinut miljoona uutta asiaa, saanut korvaamatonta työkokemusta, asunut Los Angelesissa itsenäisesti, saanut itsevarmuutta englannin käyttöön, tutustunut ihaniin työkavereihin ja kokenut täysin erilaisen amerikkalaisen kulttuurin. Olen myös saanut olla emäntänä neljälle ystävälleni ja vanhemmilleni. Olen saanut uutta intoa urheiluun ja terveelliseen ruokavalioon. Olen oppinut itsestäni uusia puolia. Olen oppinut espanjan alkeet.

Tuntuu jännittävältä, että noin kuukauden kuluttua olen Pennsylvaniassa isäntäperheeni ja ystävieni luona ja sitten kotona Suomessa. Ihanassa ja lumisessa Suomessa. Olen mahdottoman ylpeä itsestäni että olen näin hyvin pärjännyt itsekseni ja tehnyt ahkerasti töitä.

Odotan innoissani mitä viimeiset viisi viikkoa tuovat tullessaan työn saralla ja voin vihdoinkin sanoa: "Nähdään parin kuukauden päästä". <3

Oonariina


1 kommentti:

  1. Hei rakas! Aika on todella lentänyt siivillä - vierailu luonasi oli ikimuistoinen; paras matka ikinä (ehkä meidän pitkä kiertomatka Aasiassa vetää vertoja). On ollut ihanaa huomata miten hienosti olet siellä itsenäisesti pärjäillyt ja se on myös helpottanut ikävää :D Ja sinun kotisi on aivan ihana jossa me kaikki mahduimme asumaan!!!! Nauti nyt loppuajasta ja me isin kanssa laskemme päiviä kunnes sinut taas näämme ;DDDDsuukkoja mamilta ja isiltä

    VastaaPoista